torstai 20. lokakuuta 2011

Maltan haukka (Dashiell Hammett, 1930, 495s. isotekstisenä, koska kirjastosta muut oli jossain)

Maltan haukka on dekkariklassikkokurssin yksi kirjoista, jonka olen onnistunut jopa lukemaan.

Sam Spade, tuo etsivistä ovelin, saa tehtäväkseen selvittää nuoren naisen sisaren karkaamistapausta San Franciscossa . Homma osoittautuukin aivan joksikin muuksi. Spaden työtoveri murhataan ja Spaden asiakkaan siskon väitetty sulho, Thursby, pääsee hengestään seuraavaksi. Spade on yksi pääepäillyistä heti alkujaan ja lisää omituisia ihmisiä tunkee Spaden toimistoon pyytämään apua omiin ongelmiinsa. Maltan haukan metsästys voi alkaa.

Tämä tässä oli ns. kovaksi keitetyn dekkarin isän, Dashiell Hammettin, kuulemma parhaimmistoa. Kirjassa kuvaus keskittyy vain ulkoiseen havainnointiin, eikä ihmisten mielenliikkeistä kerrota mitään. Kaikki pitää päätellä ulkoisista merkeistä. Myös vaatteita ja tavaroita kuvaillaan paljon, mikä selittyy toista maailmansotaa edeltävän ajan kulutuskulttuurilla. Muutenkin ajan hammas on tehnyt tehtävänsä Maltan haukalle. Oman tyylilajinsa edelläkävijänä sille ehkä pitää kuitenkin antaa anteeksi montakin seikkaa. Annan anteeksi Hammettille, koska varsinkin lopun tunnustusten vyörytys ja juonen purku oli hyvä pelastus ajoittain liiankin poukkoilevien juonenkäänteiden jälkeen. Olen joskus pienenä lukenut dekkareita, enkä muista niistä enää paljoakaan, mutta voisin väittää tämänkin genren edistyneen viimeisen 80 vuoden aikana roimasti.

Anteeksi voin antaa kirjailijalle itselleen, mutta anteeksi en anna suomentajalle. Jouko Linturi. Jälleen sarjassamme Varokaa tätä miestä. Oletan, että "myyhy" viittaa englannin myöntävään "mmhmm"-äännähdykseen. Mutta mitä ihmettä tarkoittaa "Voisitko ottaa hänet kiinamaan muutamaksi päiväksi?" Siis Spade pyytää sihteeriään ottamaan Bridgitin luokseen asumaan joksikin aikaa, mikä tulee kyllä selväksi, mutta mikä ihme sana on kiinaminen? Vai onko se kirjoitusvirhe? Kiinaaminen? Onko tämä joku 80-luvun (käännös tehty 1986) termi, jota ei nykyihminen enää tajua? Muutenkin kirjoitusvirheitä vilisi niin että silmiin sattui, vaikka kirjaimet olivat todella isoja verrattuna normaaliin kirjaan. Ei olisi pitänyt sattua silmiin. Sattui kuitenkin. Mutta se siitä. Jälleen yksi naula suomennosten arkkuun. Alan pikkuhiljaa odottamaan niitä hyviä suomennoksia (muistakin kuin Pratchetteista)... Myyhy.

Kaikenlainen hassu kravattien tuijottelu ja muut melodramaattiset eleet selittynevät nekin aikaerolla. Eli jos ei oteta huomioon teoksen iän ja lukijan iän välistä kuilua, eikä paskaa suomennosta, mitä tästä kirjasta jäi käteen?

Kyseessähän oli todella klassinen dekkariasetelma. Oli viettelevää naista, murhia, ryöstöjä, aarteita, jengejä, juonittelua, jne. Kaiken taustalla oli jonkinsortin filosofinen tai maailmankatsomuksellinen ajatus siitä, miten miesten omistuneisuus uralleen on tärkeintä (heille siis) ja miten naiset eivät sitä voi ymmärtää. Mies=ura ja Nainen=tunteet. Nämä maailmat kohtaavat hetkellisesti, mutta sekaisin ne eivät mene. Miesten mies ei luovu urastaan tunteiden vuoksi. Tämäkin lienee aikansa hedelmää, joten jätetään feministiset kannanotot tähän.

Suoraan sanoen en pitänyt kirjasta suuresti. Se on liian vanha minulle. Tai minä olen liian nuori siitä pitämään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö arvostaisi sitä. Dekkariksi Maltan haukka oli ihan ok. Lukijaa vietiin ja lopussa sitten tarinan aikana solmitut solmut avattiin uskottavasti ja selkeästi. Ennen sitä ehditään epäilemään itse kutakin (minä syytän edelleen Spaden sihteeriä kaikesta, hän oli liian sinisilmäiseksi kuvattu ollakseen sitä todellisuudessa). Vaikka koskaan ei voinut tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai miksi Spade tai kukaan muukaan tekee mitä tekee, se lienee osa dekkaritarinan viehätystä. Samalla, kun joutuu pähkäilemään itse arvoitusta (esim. mikä ihme se Maltan haukka nyt sitten oikeasti edes oli, jos oli), ei lopultakaan tarvitse paljoa ajatella, koska kaikki ratkeaa kuitenkin lopuksi (kuten se, kuka murhasi Spaden työkaverin ja Thursbyn) ja tarina kyllä kuljettaa vähemmälläkin pähkäilyllä.

Jos pitää kovaksi keitetyistä dekkareista ja haluaa tutustua sen lajin historiaan, tämä kirja lienee paikallaan. Mutta lukekaa nyt ihmeessä edes englanniksi tai jonkun toisen kääntämänä (ehkä teillä käy parempi tuuri)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti