Juuri sellainen yö on Tuomas Salorannan
Kuoriaiskirjat-pienkustantamon ensimmäinen julkaisu. Pitkä novelli
(tai lyhyt romaani) kertoo monikerroksisen tarinan metsästä, jossa
paikalliset pojat käyvät etsimässä seikkailuja ja itseään.
Vuosien Helsingissä elämisen jälkeen miehiksi kasvaneet pojat
palaavat metsään, koska on taas ”juuri sellainen yö”. Ja
sellaisena yönä tapahtuu metsässä mielenkiintoisia ja
uskomattomiakin asioita. Markus kipuilee nuoruuden rakkauden perään,
Kivijärvi juo ja polttaa kuten boheemin kirjailijataiteilijan
kuuluukin. Tolppanen on puolestaan mystinen metsäläinen, joka on
jäänyt vanhaan metsään asumaan, kuten sukunsa miehillä on ollut
tapana. Tarina kerrotaan Markuksen silmin ja hänen sisäisiä
ristiriitojaan päästään tarkastelemaan hyvinkin
henkilökohtaisesti.
Tarina on tiivistä kuvausta alusta loppuun ja siitä huomaa, miten
tekstiä on hiottu vuosien saatossa huippuunsa. Lopussa kirjoittaja
kuvailee tekstin kehittymisprosessia yli kymmenen vuoden ajalta, mikä
puolestaan on mielenkiintoinen kurkistus kirjailijan työn ytimeen.
Samanlaiset jälkisanat olisivat mielestäni tervetulleita
isompienkin projektien kylkiäisiksi!
Vaikka joissain kohdissa ilmenikin turhaa toistoa, oli Juuri
sellainen yö juuri niin yllättävän nautinnollinen kokemus, kuin
aina kirjan avatessaan toivoo: pelkää pahinta, mutta toivoo
parasta. Tällä kertaa ei tarvinnut pettyä. Tunnelma pysyi hyvin
yllä läpi kertomuksen. Aikatasoa oli välillä hankala muistaa,
mutta lukujen otsikot selvensivät, eikä tämä paljoa häirinnyt
lukukokemusta. Kirjassa oli aineksia jopa kunnon romaaniksi, mutta
mielestäni lyhyt muoto palveli sen tarkoituksia paremmin: lyhyt
kertomus onnistuu ylläpitämään jännitteitä paremmin kuin pitkä.
Teos oli tarinaltaan yllättävän samankaltainen aiemmin arvioimaani Kaj Korkea-ahon Tummempaa tuolla puoleen. Juuri sellainen yö on kuitenkin ilmeisesti muotoutunut 1998 -vuodesta lähtien ja tuskin kumpikaan on vienyt ideaa toiseltaan: tällaiset tarinat ovat suomalaisessa kansanperinteessä hyvin syvälle juurtuneita, eivätkä lainkaan ainutlaatuisia – tämä aika lienee myös otollinen juuri tällaistan kauhukertomusten julkaisuun. Metsä selvästi kiehtoo suomalaisia edelleen ja on loistavaa, että niitä voi hyödyntää kirjallisuudessa myös hyvin ja viihdyttävällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti